Noniin, päätin tänään sitte blogittaa ku oli sen verran ajatuksiakin mitä päästää ulos, vaikka ei tässä kovinkaan paljon erikosita ole tapahtunut. Oon ihan äärettömän iloinen, nimittäin auringon ja lämmön takia. Pitää nauttia siitä nyt! Niin mä olen tähän mennessä tehnytkin.
Maanantaina päätin olla olematta lämpimänä päivänä koko aikaa koneella, joten illalla pakkasin koulukirjat, juomapullon, pyyhkeen ja mp3:sen laukkuun ja suuntasin pyörällä kirkkopuistoon. Siellä sitten väkersin mehujään ja pikku suklaapatukan kanssa läksyjä, oli paljon mukavempaa niin kuin olla kotona ja istua pöydän ääressä :) Ennen lähtöä puistossa kauemman aikaa olleen nuoren miesjoukon pari jäsentä päätti palkita minut, nimittäin Paimion parhaasta pepusta xD Taisivat olla hieman hiprakassa... Ei mitään, nauroin paljon. Kovasti parivaljakko pyyteli anteeksi ettei ollut mitään lahjaa antaa mutta halusivatpa silti sanoa minulle!
Eilen olikin yhä lämmintä, joten koulusta tultuani pikku tekstailusession jälkeen pyysin kavereita mukaan ottamaan aurinkoa jälleen kerran kirkkopuistoon (on se niin oivallinen paikka!), joten taas sitä mentiin. Musiikkia oli toki mukana, kuten myös vesipullo, muutama vaihtovaate ja pyyhe. Herkkuja tai läksykirjoja ei kuitenkaan. Harmi kun Nea ei päässyt harkkojen takia tulemaan, mut Ella ja Nanna kuitenkin pääsivät. Mokomat olivat unohtaneet ottaa itse pyyhkeen mukaan joten siellä me sitten hienosti kaikki mun pyyhkeellä makoiltiin ja kuunneltiin LM.C:tä (laulettiin, tai ainakin yritettiin laulaa sanat oikein japaniksi).... Rusketusrajoja ei tainnut tulla ainakaan mulle, mut hyttysenpuremia kylläkin!
Niin... Hyttysistä puheen ollen... Eilen tosiaan tuli todistettua, että ei ole vain mun kuvitelmaa et hyttyset pyörii mun ympärillä :D Nimittäin, ku siinä kolmistaa makoiltiin ja otettiin aurinkoa ni koko ajan mun ympärillä pyöri itikoita - mut vieressä Nannan yllä ei ainuttakaan. Myöhemmin, ku Lotta ja Marianna liitty seuraan yllättäen, ni jompikumpi heistä tokaisi hetken päästä että "kauheesti hyttysiä tässä", ja itse olin siinä vieressä. Sanoin että ne mahdollisesti seuraa mua. No mut sitten pistettiin istumaan toiselle puolelle meiän pientä leiriä. Kas kummaa, itikat seurasivat mua ja muita ei enää häirinny itikat... Ihanaa.
Mut oli silti todella rentoa vaan lähteä ottamaan aurinkoa, välittämättä läksyistä (joita ei siis ollutkaan)! Sellasta esimakua kesälomasta ja näin... Nikokin sitte myöhemmin päristeli mopolla paikalle joksikin aikaa. Puistoreissun jälkeen meninki heille illaksi riehumaan. Mokoma sanoi mulle puistolta lähtiessään et "meen pidempää reittiä, ku sulla kummiski kestää." Mut minäpä olin nopea, ja näin ku Niko meni läheiseltä tieltä täysin vastakkaiseen suuntaan ku olin jo ihan lähellä hänen kotipihaa. HAHA! Siellä sitte istuskelin portailla ja juttelin hänen äitinsä kanssa kunnes toinen VIIMEIN saapui porhalsi pihalle :D
Lämmin sää onneksi jatkui tällekin päivälle (eikä toivottavasti katoa minnekään), voisin mennä taas ulos joksikin aikaa :) Tyhmästi tänään kyllä ollut vaisu olo, tiä mistä johtuu vai johtuuko mistään. Harmitti kyllä kun yhteiskuntaopin kokeet palautettiin, ylä-asteen (ja mahdollisesti koko peruskoulun) ensimmäinen 7½ koepaperissa... oon jo kauan aikaa toivonu sitä yhtä 7½ joka toimisi vähän niinku näpäytyksenä mulle, että alkaisin aikaisemmin valmistautumaan kokeisiin, mut että toiseksi viimeisellä viikolla kun kaikki kokeet jo takana päin... En mä enää sitä kaivannut. Ja terveystiedon kokeesta sain 9+, mut oon siihenkin erittäin tyytymätön, koska viime viikolla kokeen tehtyä oli sellainen olo kuin olisin osannut kaiken täydellisesti. Ei sitten...
Luultavasti on todistuksen keskiarvo laskenut hieman kasiluokalta. Kaverit sitten alko laskemaan kuinka monta kymppiä mahtaa heidän todistukseen tulemaan, ja siinä kohtaa oli hieman surkea olo... Kiltisti hymyilin, nauroin ja pidin hauskaa tänään vaikka yhdessä kohtaa teki mieli vaan suuttua, vittuilla kaikille ja sitten möksöttää. Mut en ole sellainen, enkä tykkää olla surumielinen. Joskus vaan tuntuu että jos joku muu on vähänkään huonotuulinen ni se huomataan, mut sitte ku itse olen ni mun pitäisi oikeasti nähdä vaivaa sen eteen että muut huomaa sen. Tänäänkin olin iltapäivällä hieman hiljaisempi ihan vaan katsoakseni et huomaakohan kukaan. Oon vaan tottunut käyttäytymään normaalin hyväntuulisesti masentavasta fiiliksestä huolimatta (koska haluan olla vahva, enkä esittää ja näytellä surkeaa masentunutta, enkä ajatella negatiivisesti vaan positiivisesti), koska ei se koskaan mitään auta. Jos surettaa ni sit surettaa, mut pyrin aina silti nauramaan vaikka itkettäisi, hymyilemään vaikka surettaisi. Ei kovistelun takia vaan koska en yhtään tykkää olla surullinen tai ärtynyt :'D
No joo, kyllähän sekin vähän ärsytti, kun kaverit miettivät kuinkakohan paljon rahaa he saavat ysin todistuksesta. Kuulemma sukulaiset ovat anteliaita ja ojentelevat seteleitä todistuksista ja luultavasti, tai ainakin toivottavasti antaisivat enemmän kerta ysiluokan todistus kyseessä :) Eihän siinä mitään, mut väkisinkin mietin omalta kohdaltani miten joskus äiti on maininnut, että hyvä kun on rahaa ruokaan... Laskukirjeillä kun on tapana ilmestyä meidän postilaatikkoon silloin kun siihen vähiten olisi varaa. Ja tottakai, kaksi vanhempaa on enemmän kuin yksi, saman katon alla siis. (Niin, mullahan voisi periaatteessa sanoa olevan neljä vanhempaa. Mun mielestä mulla on vain kaksi vanhempaa, ja heidän kumppaninsa, joista välitän myös.) Etenkin mun paimiolaisilla ystävillä tuntuu olevan hyvin toimeentulevat vanhemmat. En halua olla kateellinen, mut joskus olisi tietenkin helpompi jos olisi rahaa. En halua tuhlata perheen varoja, mutta en haluis sen myöskään estävän harrastamista. Töitä tekisin tietenkin, jos saisin. Mut onhan mulla kesätyöpaikka! :) Se jo yksinään tuo ihan hirveesti rahallista apua, sillä lukion kurssikirjat... Hui, sitä rahan määrää mitä siihen palaa. Mut siihen aion kyllä vaatia isältäkin rahastusta, en aio enää pistää äitiä maksamaan kaikkea yksin omasta pussistaan.
Tässä nyt viime päivien ajatuksia mitä nyt päällimmäisenä tällä hetkellä pyöri :D Tätä arki on, mut älkää nyt erehtykö luulemaan mua ihmiseksi, jolle mikään ei kelpaa. Tiedän ihan hyvin että todistukseen tulevat kertoo ihan oikein mun taidoista, huolimatta siitä miten kahdeksikot kismittääkin mua paperilla. Pääsen noilla numeroilla Paimion lukioon helposti, ja kasi ei ole ollenkaan huono numero! Oon vaan kova vaatimaan itseltäni, mut huono toteuttamaan tavoitteitani. Monesti toisten tsemppi ja patistelu toimii mahtavana kannustimena mulla. Ja mulla on katto pääni päällä, eikä ruoka ole loppunut missään vaiheessa vaikka välillä vähän tiukkaa on rahan kanssa tehnytkin meillä. Harrastin tän lukukauden tanssia, joka oli todella mahtavaa koska sain sieltä muutaman uuden tuttavuuden ja pontta jatkamaan harrastusta. Halpaahan se ei ollut, ja harmittaa miten paljon meni rahaa matkoihin, mut äidin kanssa otettiin opiksemme, ja jos pystyn jatkamaan kesän jälkeen tanssia niin silloin otan kyllä bussikortin käyttöön xD Ei tarttis enää nostella rahaa matkaa varten ja saisi sillä tietyllä summalla rajattomasti bussilla kulkea tässä Turun ja Paimion välissä.
Pitäisi kyllä jotenkin keksiä miten saan kerättyä rahaa säilöön... Sitä vaihto-oppilasvuotta varten nimittäin. Tiedän, voi olla hieman aikaista murehtia sitä, mutta haluan tehdä työtä sitä varten. Ja jos mielii lähteä lukion ekan jälkeen, syksyllä alkaa jo haku seuraavan vuoden kesällä lähteville. Oon kyllä niin iloinen jo siitä, että sukulaiset on kiinnostunu mun haaveesta lähteä vuodeksi ulkomaille, ja kannustavat lähtemään sinne! Tulee vaan varmempi olo, että sitä mä haluan ja selviydyn sellaisesta :)
Eräs luokkatoveri tuli pari päivää sitten juttelemaan mulle, että olisi kiva jos hankittaisiin luokkana meiän luokanvalvojalle jotain lahjaa, joka annettaisiin sitten kevätjuhlissa. Hänen mukaan olen "puuhanainen joka hoitaa hommat loppuun" ( :D ), ja vaikka itseäni vähän epäilytti ilmaisu - en ole oikeasti niin toimelias miltä saatan vaikuttaa toisten silmissäni - niin olin itse asiassa itsekin miettiny hieman samaa juuri pari päivää sitten mut jättäny sen pelkäksi ajatukseksi. Hyvä että Anni, tää mun luokkakaveri, otti asian puheeksi! Samana päivänä kysyin meiän luokkalaisilta asiasta ja yllätyin miten pojatki suostu moiseen (idea nimittäin vaati 1€ jokaiselta luokkalaiselta, omg!) mut olen tyytyväinen. Tässä nyt sitten oon ottanu euroja muutaman vastaan, vielä en niitä kaikilta oo saanut mut en minä vasta ku kaksi päivää sit lähteny tota asiaa ajaa eteenpäin :D Toivotaan että tyypit toisi niitä kolikoita tällä viikolla, etten joudu ensi viikon perjantaina niitä repimään heiltä.
Mulle tuli myös fiilis että haluan järjestää jotain yhteistä meiän luokan tyttöjen kesken (joku koko luokan juttu olisi myös kiva mut mennäänhän me luokkaretkellekin ensi viikolla, eiköhän se riitä), ja otin sen eilen puheeksi tyttöjen kesken. Tässä pitäisi päivämäärää vielä päättää, juuri pistin facebookissa kyselyä kesäloman ekasta kunnon viikonlopusta. Viime kesänä olin suurimmaksi kotona, tänä kesänä siihen tulee muutos, aion nähdä niin monta ihmistä ja niin usein ku pystyn! :)
Mut nyt, mun pitäsi kuoria muutama peruna ja porkkana, kirjoittaa sähköpostirooli, siivota huonetta ennen ku Niko tulee hetkeksi kiusaamaan mua, ja illalla on vielä pesistreenitkin!
Besos, chao ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti